Valkoisen · roskan · sinkkuelämää

 Kävin eilen kaksissa bileissä ja Nollasta lähdin pizzalle söpön skeittarin kanssa. Söpön, 20-vuotiaan skeittarin. Hups.
  Se oli niin sulonen, että mun piti tietysti sitten raahata sen himaan ja tässä sitä taas ollaan.
  Etin sen Facebookista ja in a relationship jepjep. Onks paha jos vappuheila sattu olee varattu? En voinut tietää!

Huoh.

Nyt laitan skumppapullon kassiin ja lähden Kaivariin. 
 

 Sain tänään ahdistuskohtauksen, joka oli aika uutta. Siis todella uutta. Olin M:n luona, mulle tuli yhtäkkiä tosi paha mieli, se oli koneella (selin muhun), ehdin sanoa "mua ahdistaa" (mikä ei ole kamalan harvinainen lause suustani) just ennen kun purskahdin itkuun. Siis purskahdin. Se oli sellasta huutoitkua, mikä oli tosi omituista. Ja mun kasvot puutui yhtäkkiä, ehkä sekunnissa, enkä saanut hengitettyä. Itkin ja tärisin ja painoin käsiä ohimoille, M. sanoi, että yritä hengittää ja piti musta kiinni, haukoin happea ja tuntui siltä, kun joku olisi painellut neuloja naamaan. Mitä vittua?!
  M. sanoi, että sen mielestä se vaikutti paniikkihäiriöltä, en mä tiedä, pelästyin kun ei ole koskaan ennen käynyt tollasta.
  Oon edelleen tosi ihmeissäni siitä. Mä sekoan?

Se poika, jonka tapasin Flowssa ja jonka kanssa harrastin seksiä kesän lopussa jonkun aikaa laitto viestiä. "Kelpaisko seura?", jaa miksei. 
  Hyvä minä, menen eteenpäin. Vai taaksepäin, kuka tietää. No vittu johonki suuntaan kuitenki, heippa.

 Kuinka portto kuten minä aloittaa uuden vuoden? Tietysti menemällä ja panemalla entistä poikaystävää! Eikä kyseessä ole edes XXXXX vaan eräs ihminen muutaman vuoden takaa. Herää kysymys miksi ja mitä vittua....
  No se otti muhun yöllä yhteyttä, ajattelin, ettei orgasmi tai kaksi voisi ainakaan pahentaa oloani ja että se ihana/pelle parin viikon takaa unohtuisi paremmin. Tämä logiikka lienee pettämätöntä.
  Tuntui aika hassulta muistaa kaikkia asioita, mitä siihenkin (tähän entiseen, siis) ihmiseen liittyi. En mä tiedä. Olin ihan pihalla herätessäni, piti miettiä aika kauan, minne hittoon olin päätynyt. Sen koti oli ihan samanlainen kun ennen, sen puhetapa ja, noh, kaikki oli ihan samanlaista. 

Mua ei oikeesti haittaa se, mitä mieltä entiset tai nykyiset tai tulevat miehet on siitä, että mä olen käytettävissä melko vaivattomasti neljän aikaan yöllä kun olen vetänyt perseet. 
  Ei siinä mitään, tapahtuipa jotain. Ei tullut morkkiksia tai muuta. Ei mulle ikinä tule.


  

 Seisoin Kurvissa, tärisin koska oli pakkasta, mutta aloin kuunnella The Wild Onesia... Ja kun yhtäkkiä palaa vuoteen 1994-1995, televisiossa on Mediapeli ja läksyt on tekemättä, osaa hetken olla ajattelematta maailman sulosinta poikaa. 
  Nämä biisit oli olemassa jo vuosia sitten, eikä mikään ole tullut väliin. Olen juonut melkein pullon punaviiniä ja kirjaimet tulee miten sattuu, mutta mun elämä on mennyt siten, miten se on mennyt.
  Otin taksin, sammalsin osoitteen, maksoin kyydin Visa Electronilla, pääsin tänne.
  Osaan kyllä ja elämä menee eteenpäin.